YHDEKSÄS LUKU

Mindfulness - - Sisältö - MONA GABLE

Tai­to suh­tau­tua avoi­mes­ti

Osoit­ta­mal­la myö­tä­tun­toa ja ole­mal­la läs­nä muil­le ih­mi­sil­le jo­ka päi­vä saat pa­ran­net­tua ih­mis­suh­tei­ta­si ja

li­sät­tyä on­nel­li­suut­ta­si run­sain mi­toin.

Kul­jen mel­kein jo­ka päi­vä sa­man ko­dit­to­man mie­hen ohi erääs­sä naa­pu­rus­ton ka­dun­kul­mas­sa. Hä­nel­lä on edes­sään ai­na sa­ma pah­vi­kylt­ti ("Et­sin työ­tä"), jo­ka hä­nel­lä on ai­na ol­lut. Hä­nen ni­men­sä on Lar­ry. Tie­dän sen vain sik­si, et­tä vai­mol­la­ni on ta­pa­na ju­tel­la hä­nen kans­saan.

Sa­moin po­jal­la­ni. It­sel­lä­ni on yleen­sä kii­re eh­tiä ka­dun yli, en­nen kuin lii­ken­ne­va­lot vaih­tu­vat, tai nä­per­te­len äly­pu­he­lin­ta tai olen täy­sin up­pou­tu­nut kuun­te­le­maan ra­dio­uu­ti­sia. It­se asias­sa kiin­ni­tin Lar­ryyn en­sim­mäi­sen ker­ran huo­mio­ta vas­ta hil­jat­tain. Sii­hen as­ti olin ra­jan­nut hä­net pois to­del­li­suu­des­ta­ni. Vii­me vii­kol­la muu­tin kui­ten­kin toi­min­ta­mal­lia­ni. En kii­ruh­ta­nut hä­nen ohit­seen vaan hi­das­tin vauh­tia­ni ja ter­veh­din hän­tä hy­myil­len: "Mi­ten me­nee Lar­ry?”. Hän hy­myi­li ta­ka­sin.

Toi­min niin, kos­ka yri­tän ke­hit­tää myö­tä­tun­toa­ni. Ta­pa­sin hil­jat­tain Lis­sa Ran­ki­nin, jo­ka on lää­kä­ri ja

Myö­tä­tun­non osoit­ta­mi­nen muil­le li­sää tyy­ty­väi­syyt­tä.

Avaa sy­dä­me­si muil­le, niin huo­maat pian ko­ke­va­si vah­vem­paa yh­teen­kuu­lu­vuut­ta mui­hin ja ih­mis­suh­tei­de­si muut­tu­van sy­väl­li­sem­mik­si.

Who­le Health Me­dici­ne Ins­ti­tu­te -kes­kuk­sen pe­rus­ta­ja. Hän opet­taa siel­lä em­pa­tian voi­maa (em­pa­tia on myö­tä­tun­non oleel­li­nen ra­ken­nuso­sa) ja sai mi­nut ym­mär­tä­mään, et­ten ol­lut enää yh­tä em­paat­ti­nen kuin olin ai­em­min ol­lut. ”Jo­kai­nen ih­mi­nen syn­tyy mie­li ja sy­dän avoi­me­na, mut­ta iän myö­tä ikä­vät ko­ke­muk­set ja pet­ty­myk­set saa­vat mei­dät vä­hi­tel­len suo­jau­tu­maan”, hän sa­noo. Tek­niik­ka­kes­kei­nen elä­mä ei hel­po­ta ti­lan­net­ta: kes­ki­täm­me huo­miom­me näyt­tö­päät­tei­siin tois­ten ih­mis­ten si­jaan, ja se saa olon eris­ty­neek­si ja yk­si­näi­sek­si. Eh­kä seu­raa­va usein tois­tu­va ti­lan­ne on si­nul­le­kin tut­tu. Suh­tau­dum­me ki­reäs­ti kump­pa­niim­me tai tius­kim­me muil­le kass­ajo­nos­sa odot­ta­vil­le. Ran­ki­nin mu­kaan rat­kai­su on yk­sin­ker­tai­nen: On ope­tel­ta­va li­sää myö­tä­tun­toa ja osoi­tet­ta­va ar­kie­lä­mäs­sä enem­män em­pa­ti­aa mui­ta koh­taan.

Hi­taas­ti mut­ta var­mas­ti pys­tyy jäl­leen avau­tu­maan hen­ki­ses­ti ja ko­ke­maan vah­vem­paa yh­teen­kuu­lu­vuut­ta mui­hin, jol­loin olo muut­tuu vä­hi­tel­len ai­em­paa on­nel­li­sem­mak­si.

Em­pa­tia tar­koit­taa ky­kyä ym­mär­tää, mi­tä ym­pä­ril­lä ole­vat tun­te­vat. Kun sul­keu­dum­me omiin tun­tei­siim­me, me­ne­täm­me ky­vyn tun­tea myö­tä­tun­toa.

Mount Si­nai Sc­hool of Me­dici­ne -yli­opis­ton tut­ki­jat te­ki­vät joi­tain vuo­sia sit­ten mul­lis­ta­van löy­dön: em­pa­tian puu­tos nä­kyy ai­vois­sa. He pai­kal­lis­ti­vat em­pa­tian epi­kes­kuk­sen ai­vois­sa. Se si­jait­see ai­vo­kuo­ren ot­sa­loh­kos­sa. Po­ti­lail­la, joil­la on tuon ai­voa­lu­een vau­rioi­ta, on vai­keuk­sia ym­mär­tää ja myö­täe­lää mui­den ko­ke­maa tus­kaa.

Geor­gian yli­opis­tos­sa vuon­na

2015 teh­dys­sä tut­ki­muk­ses­sa kä­vi il­mi, et­tä useim­mi­ten nuo­ril­la nai­sil­la esiin­ty­vä ra­ja­per­soo­nal­li­suus­häi­riö voi ol­la tu­los­ta em­pa­ti­aa tu­ke­vien ai­voa­luei­den vä­hen­ty­nees­tä ak­tii­vi­suu­des­ta. Kos­ka nä­mä ih­mi­set ei­vät koe em­pa­ti­aa, hei­dän ky­kyn­sä myö­täe­lää tois­ten tus­kaa on hei­ken­ty­nyt. Useim­mat heis­tä ke­hit­ty­vät kui­ten­kin har­joi­tuk­sen myö­tä: hoi­dos­sa kes­ki­ty­tään tie­toi­seen läs­nä­oloon se­kä omien ja mui­den tun­tei­den tie­dos­ta­mi­seen. Jos em­pa­tia­li­has­ta har­joit­taa, se vah­vis­tuu.

Kun suh­tau­tuu mui­hin ih­mi­siin avoi­mes­ti, voi myös it­se pa­rem­min. ”Tie­däm­me, et­tä ih­mi­nen on la­ji­na sel­lai­nen, et­tä mei­dän kan­nat­taa pi­tää huol­ta toinen toi­sis­tam­me”, ker­too neu­ro­ki­rur­gi Ja­mes Do­ty, jo­ka toi­mii Stan­for­din yli­opis­ton myö­tä­tun­non ja alt­ruis­min tut­ki­mus­kes­kuk­sen joh­ta­ja­na. ”Sil­loin ih­mi­nen ko­kee olon­sa on­nel­li­sem­mak­si, voi pa­rem­min ja elää pi­dem­pään.” Kun aut­taa jo­ta­ku­ta tois­ta, oma sy­ke hi­das­tuu, hy­vä­no­lon­hor­mo­nia ok­si­to­sii­nia al­kaa erit­tyä ja hoi­vaa­mi­seen se­kä iloon liit­ty­vät ai­vo­jen alu­eet ak­ti­voi­tu­vat. Myö­tä­tun­to ren­tout­taa her­mos­toa, sää­tää eli­mis­tön it­se­ään hoi­ta­via omi­nai­suuk­sia toi­mi­maan ihan­teel­li­ses­ti ja vah­vis­taa lä­hei­syy­den­tun­net­ta ih­mis­suh­teis­sa, Ran­kin jat­kaa. Tut­ki­muk­sis­sa on osoi­tet­tu, et­tä kun nä­kee jon­kun an­ta­van ra­haa hy­vän­te­ke­väi­syy­teen, se he­rät­tää sa­mo­ja tun­tei­ta kuin jos it­se sai­si lah­jan.

”Ih­mi­si­nä mei­dät on ikään kuin koo­dat­tu ole­maan em­paat­ti­sia”, Ran­kin se­lit­tää. ”Ai­kui­nen­kin voi muut­taa suh­tau­tu­mis­taan mui­ta koh­taan avoi­mek­si, vaik­ka se voi tun­tua haas­teel­li­sel­ta.”

Jäl­jel­le jää vain yk­si ky­sy­mys: Mik­si en teh­nyt tä­tä ai­kai­sem­min?

Pian vas­ta­han­kai­nen sy­dä­mem­me al­kaa jäl­leen avau­tua. Alam­me tun­tea voi­mak­kaam­paa yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­net­ta mui­den kans­sa ja ko­kea en­tis­tä enem­män on­nel­li­suut­ta.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.