YHDESTOISTA LUKU

Mindfulness - - Sisältö - EDEN CLARK JA JOHN GERMAIN LETO

Avain on­neen

Huo­len pi­tä­mi­nen it­ses­tään ei ai­na ole help­poa, mut­ta oman it­sen­sä kuun­te­le­mi­nen on yk­si tie­toi­sen läs­nä­olon tär­keim­mis­tä nä­kö­kul­mis­ta. Seu­raa­vas­sa on 10 ky­sy­mys­tä, jot­ka voit esit­tää it­sel­le­si saa­vut­taak­se­si on­nel­li­sem­man ja in­nos­tu­neem­man olo­ti­lan.

Unel­mae­lä­mäs­sä on ky­se enem­mäs­tä kuin sii­tä, et­tä te­kee kaik­kea si­tä, mi­tä ha­lu­aa elä­män­sä ai­ka­na ko­kea. Ky­se on it­se­luot­ta­muk­sen vah­vis­ta­mi­ses­ta, oman it­sen­sä kuun­te­le­mi­ses­ta ja riit­tä­väs­tä vii­sau­des­ta, jot­ta osaa nou­dat­taa sy­dä­men­sä ään­tä. Mi­tä si­nä siis ta­voit­te­let elä­mäs­sä­si? Jos olet niin kuin useim­mat et­kä osaa vas­ta­ta ky­sy­myk­seen, on ai­ka käyt­tää het­ki it­se­tut­kis­ke­luun.

Val­mis­tau­du tark­kai­le­maan elä­mää­si mat­ka­na, jo­ka on huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­pi ja mer­ki­tyk­sel­li­sem­pi kuin olet kos­kaan osan­nut edes aja­tel­la. Pääs­täk­se­si mat­kal­le koh­ti on­nea on en­sin esi­tet­tä­vä it­sel­leen oi­keat ky­sy­myk­set. Voit aloit­taa oman suun­nan et­sin­nän näil­lä Eden Clar­kin ja John Germain Le­ton ky­sy­myk­sil­lä, jot­ka he ovat laa­ti­neet työs­sään ener­gia­lää­ke­tie­teen ja hy­vin­voin­ti­val­men­nuk­sen har­joit­ta­ji­na.

Si­nun on eh­kä us­kal­tau­dut­ta­va hyp­pää­mään tun­te­mat­to­maan ja sil­loin voit luo­da it­sel­le­si elä­män, jo­hon kuu­luu rak­kaus, hy­vä ter­veys ja me­nes­tys.

Olen­ko on­nel­li­nen?

Ky­sy­mys on yk­sin­ker­tai­nen ja toi­saal­ta sii­hen ki­tey­tyy ko­ko ole­mas­sao­lon tar­koi­tus. Et­si rau­hal­li­nen paik­ka, va­raa vä­hän ai­kaa ja ky­sy it­sel­tä­si: Olen­ko on­nel­li­nen? Kiin­ni­tä huo­mio­ta mah­dol­li­siin fyy­si­siin tun­te­muk­siin, joi­ta ky­sy­mys voi he­rät­tää. Tun­sit­ko ke­ho­si me­ne­vän ka­saan vai ve­ny­vän suu­rem­mak­si? Tun­tuu­ko kuin si­nul­la oli­si sol­mu vat­sas­sa? On­ko si­nul­la ke­vyt ja avoin mie­li? Elä­män mer­ki­tyk­sel­li­syy­des­sä on ky­se tun­teis­ta, ei niin­kään aja­tus­ra­ken­nel­mis­ta. Tun­teet toi­mi­vat hy­vä­nä koe­tin­ki­ve­nä sa­moin kuin ke­ho­si. Kun ky­syt it­sel­tä­si on­nel­li­suu­des­ta, yri­tä löy­tää vas­taus ky­sy­myk­seen si­säl­tä­si. Siel­tä se löy­tyy.

Mi­ten usein sal­lin it­sel­le­ni rau­haa?

Ky­se ei ole sii­tä, et­tä pi­täi­si läh­teä vii­kok­si lo­mal­le, vaan vaik­ka­pa vain mi­nuu­tin tai kah­den het­kes­tä, jol­loin ku­kaan ei häi­rit­se. Jot­ta voi elää täy­des­tä sie­lus­taan, on hi­das­tet­ta­va vauh­tia ja opit­ta­va tie­dos­ta­maan me­neil­lään ole­vat het­ket. Eläm­me elä­mää val­ta­val­la vauh­dil­la ja suo­ras­taan syök­sym­me eteen­päin. Usein tu­lee lo­pul­ta sei­nä vas­taan tai pää­dym­me suu­reen krii­siin, jo­ka pa­kot­taa py­säh­ty­mään, hen­gäh­tä­mään ja ar­vioi­maan elä­mää ko­ko­nai­suu­te­na.

Mil­loin olen ol­lut vah­vim­min kiin­ni elä­mäs­sä ja on­nel­li­sin?

Mie­ti elä­mää­si taak­se­päin ja poh­di, mil­loin si­nul­la on ol­lut on­nel­li­nen ja sel­lai­nen olo, et­tä olet elä­mäs­sä kiin­ni. Mi­kä sai sil­loin ai­kaan tuon tun­teen? Oli­ko ky­se va­pau­des­ta, seik­kai­lus­ta vai joh­ta­juu­des­ta? Vai au­toit­ko sil­loin mui­ta ih­mi­siä? Oli­pa tun­ne mi­kä ta­han­sa, se joh­dat­taa si­nut si­säis­ten lah­jo­je­si ja sie­lusi ku­kois­tuk­sen ää­rel­le.

Sie­luk­kaan elä­män kes­kei­nen asia on esit­tää omia ky­sy­myk­siä ja vas­ta­ta nii­hin it­se il­man mui­den ar­vos­te­lua.

Luo­tan­ko si­säi­seen ää­nee­ni?

Sie­luk­kaan elä­män kes­kei­nen piir­re on mah­dol­li­suus esit­tää omia ky­sy­myk­siä ja vas­ta­ta nii­hin it­se il­man mui­den ar­vos­te­lua. Ky­se on kään­ty­mi­ses­tä si­säi­sen vii­sau­den puo­leen ja sen vies­tei­hin luot­ta­mi­ses­ta. Se on ai­noa ta­pa sy­ven­tää suh­det­ta omaan it­seen­sä il­man pe­lon ja epä­röin­nin se­kä mui­den ih­mis­ten aja­tus­ten ja odo­tus­ten suo­da­tin­ta. Nuo suo­dat­ti­met muo­dos­tu­vat vä­hi­tel­len pit­kän ajan ku­lues­sa ja hä­mär­tä­vät ky­kyä­si teh­dä pää­tök­siä, jot­ka ovat si­nul­le hy­väk­si.

Pys­tyn­kö pääs­tä­mään ir­ti men­nees­tä?

Teem­me ai­van lii­an usein pää­tök­siä ai­em­pien ikä­vien ko­ke­mus­ten poh­jal­ta, kos­ka ha­luam­me vält­tää vas­taa­via ko­ke­muk­sia jat­kos­sa. Se on­nis­tuu usein vain vält­tä­mäl­lä uusia ko­ke­muk­sia, seik­kai­lu­ja ja jo­pa uusia ih­mi­siä. Lop­pu­jen lo­puk­si va­pau­den saa an­ta­mal­la an­teek­si, pääs­tä­mäl­lä ir­ti men­nees­tä ja voit­ta­mal­la ki­pun­sa sen si­jaan, et­tä käy uu­del­leen ja uu­del­leen lä­pi van­haa trau­maa tai koet­tu­ja vää­ryyk­siä. Suun­taa huo­mio­si sii­hen, mi­tä ta­voit­te­let.

Odo­tan­ko it­sel­tä­ni ai­na tiet­tyä tu­los­ta?

Täyt­tä la­sia ei voi enää täyt­tää enem­pää. Se tar­koit­taa si­tä, et­tä et voi men­nä uu­teen ti­lan­tee­seen, uu­teen ih­mis­suh­tee­seen tai uu­teen työ­paik­kaan olet­taen, et­tä tie­dät mi­tä tu­le­man pi­tää. Kun teet niin, jä­tät sa­mal­la ti­laa odot­ta­mat­to­mal­le, iha­nal­le ja jo­pa ih­meel­li­sel­le. Yri­tä asen­noi­tua niin, et­tä

Mi­nä en eh­kä tie­dä. Sil­loin pys­tyt ot­ta­maan avoi­min mie­lin vas­taan sen, et­tä jo­ku tai jo­kin on­kin eri­lai­nen kuin olet ai­em­min ko­ke­nut. Kun koh­taat elä­män avoi­mes­ti, an­nat maa­il­man­kaik­keu­den pu­noa juo­nia las­kuusi. Luo­vu kai­kis­ta en­nak­ko-odo­tuk­sis­ta. Maa­il­man unel­mat ovat ai­na suu­rem­pia kuin si­nun unel­ma­si.

Mit­kä ovat suu­rim­mat haa­vat, joi­ta olen pa­ran­nel­lut?

Mie­ti elä­mä­si suu­rim­pia koet­te­le­mus­ten het­kiä. Tus­kal­li­suu­des­taan huo­li­mat­ta nuo ko­ke­muk­set ovat sa­mal­la mah­ta­via lah­jo­ja. Ne opas­ta­vat si­nua koh­ti asioi­ta, joi­ta si­nun on elä­mäs­sä­si opit­ta­va, ja neu­vo­vat, mi­ten voit ja­kaa ko­ke­muk­sie­si op­pe­ja muil­le. Ne ovat si­nun vah­vuu­te­si ja mah­dol­li­suu­te­si.

Kuun­te­len­ko sy­dän­tä­ni vai an­nan­ko ai­vo­jen päät­tää?

Sy­dän ei kos­kaan va­leh­te­le, mut­ta ai­vot sen si­jaan kyl­lä. Me ylia­na­ly­soim­me, epä­röim­me ja jär­kei­lem­me lä­hes kaik­kea, kos­ka ai­vot pi­tä­vät va­kau­des­ta ja vä­hit­täin ete­ne­vis­tä pro­ses­seis­ta. Sy­dän sen si­jaan on mo­ni­syi­nen ja herk­kä­vais­toi­nen. Niin­pä ai­vot saa­vat us­ko­maan, et­tä on pa­ras­ta vält­tää ris­ke­jä ja ai­em­min koet­tu­jen tus­kien elä­mis­tä uu­del­leen, vaik­ka sy­dän tun­nis­taa­kin tien on­neen.

Huo­maan­ko, et­tä elä­mäl­lä on yl­lin kyl­lin tar­jot­ta­vaa?

Opim­me, et­tä maa­il­man on täyn­nä "riit­tä­mät­tö­miä asioi­ta", vaik­ka to­del­li­suu­des­sa maa­il­man­kaik­keus tar­jo­aa yl­tä­kyl­läi­syyt­tä. Ole tark­ka­na, mi­hin kes­ki­tyt. On­ko si­nul­la ta­pa­na hai­kail­la kai­ken sen pe­rään, mi­tä et ole saa­nut, vai iloi­ta sii­tä, mi­tä olet saa­nut? Yl­tä­kyl­läi­syy­den löy­dät, kun ym­mär­rät, et­tä saat kai­ken tar­vit­se­ma­si jo­ka päi­vä.

Us­kon­ko, et­tä voin it­se päät­tää mil­lai­nen elä­mäs­tä­ni tu­lee?

Aja­tuk­se­si, toi­min­ta­si ja tun­tee­si rat­kai­se­vat sen, mil­lais­ta elä­mä­si on. Jos et us­ko omaan vai­ku­tus­val­taa­si, an­nat mui­den päät­tää elä­mäs­tä­si ja on­nes­ta­si. Kun luo­vu­tat vai­ku­tus­val­lan omaan elä­mää­si muil­le, ra­joi­tat omia mah­dol­li­suuk­sia­si. On hy­vä tie­tää, et­tä kuun­te­le­mal­la sy­dä­me­si ään­tä ja si­säis­tä ään­tä­si voit luo­da sel­lai­sen elä­män kuin it­se ha­luat ja elää juu­ri si­tä elä­mää. Kaik­ki on mah­dol­lis­ta.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.