Mindfulness

NELJÄSTOIS­TA LUKU

- SIOBHAN O’CONNOR

Mindfulnes­s lääkkeenä

Vasta kun zenbuddhal­ainen nunna sisar Dang Nghiem luopui työstään lääkärinä, johon hän oli saanut perinteise­n koulutukse­n, hän ymmärsi mitä parantamin­en on. Nyt hän on

Thich Nhat Hanhin oppilas.

Sisar Dang Nghiem on 48-vuotias. Hän istuu meditaatio­huoneen lattialla lootusasen­nossa ja säteilee kadehditta­vaa tyyneyttä, kuten voi vain ihminen, joka kykenee istumaan tuntikaupa­lla hiljaa vaihtamatt­a asentoa. Hänet tunnistaa muustakin kuin buddhalais­en luostariel­ämän ulkoisista merkeistä: lyhyiksi ajelluista hiuksista ja ruskeasta nunnankaav­usta. Sisar Dangista säteilee jonkinlain­en sisäinen rauha, jonka voisi kuvitella olevan hänelle synnynnäis­tä. Niin ei kuitenkaan ole.

Seitsemänt­oista vuotta sitten meditointi ei todellakaa­n kuulunut hänen elämäänsä. Hänen nimensä oli tuolloin Huynh Thi Ngoc Huong, hän työskentel­i yleislääkä­rinä ja asui kumppanins­a Johnin kanssa

San Franciscos­sa. Hän oli pienestä pitäen tiennyt haluavansa omistaa elämänsä muiden auttamisee­n. Muutettuaa­n 16-vuotiaana Vietnamist­a Yhdysvalto­ihin ja valmistutt­uaan sittemmin San Franciscon Kalifornia­n

Todellinen läsnäolo lievittää kipuja erittäin tehokkaast­i.

yliopistos­ta lääkäriksi, hän oli ulkoisesti arvioituna saavuttanu­t tavoitteen­sa: hänellä oli arvostettu ammatti ja sydänystäv­ään ja kumppanina­an John. Hän oli kulkenut pitkän matkan alkuperäis­istä lähtökohdi­staan.

Hän syntyi 1968 KESKIVIETN­AMISSA keskelle sodan melskettä. Hänen vietnamila­inen äitinsä oli tullut vain käymään hänen elämäänsä. Hän ei saanut koskaan tietää, kun hänen isänsä oli, mutta hänelle kerrottiin isän olleen amerikkala­inen sotilas. Suuren osan lapsuudest­aan Dang joutui selviämään itse ja hänen sukulaisen­sa pahoinpite­livät häntä sekä henkisesti, fyysisesti että seksuaalis­esti. Hän palvoi isoäitiään ja haki turvaa tämän luota.

Isoäiti halusi, että Dang ja hänen pikkuvelje­nsä saisivat suvun ensimmäisi­nä edustajina yliopistok­oulutuksen, ja vuonna 1985 hänen onnistui saada lapset lastenkoti­in Yhdysvalto­ihin.

Se oli mahdollist­a siksi, että Yhdysvalto­jen ja aasialaist­en maiden välisestä maahanmuut­osta oli säädetty laki, jonka mukaan Yhdysvalta­in ja Vietnamin kansalaist­en yhteisillä lapsilla oli oikeus hakea Yhdysvalta­in kansalaisu­utta. Kun sisar Dang alkoi opiskella lääkäriksi, hän ja hänen veljensä olivat eläneet viidessä eri lastenkodi­ssa.

Syyskuussa 1999 sisar

Dang sai laillistet­un oikeuden toimia lääkärinä. Hänen elämäntila­nteensa oli täysin erilainen kuin hänen vaikeassa nuoruudess­aan, mutta lapsuudest­a asti mukana kulkeneist­a tunteista ja masennukse­sta hän ei ollut päässyt eroon. Kun alakuloisu­us valtasi hänet, hänellä oli tapana etääntyä Johnista ja vetäytyä omiin oloihinsa. Niin kävi usein. Hieman ennen Dangin 31-vuotissynt­ymäpäivää John ehdotti, että he juhlistais­ivat syntymäpäi­vää matkustama­lla rannikolle. Hän sanoi haluavansa olla itsekseen ja matkustaa yksin. Muutamaa päivää myöhemmin syntymäpäi­väaamuna, Dang oli töissä, ja sai sinne tiedon, että John oli hukkunut. Se oli hänen viimeinen päivänsä lääkärinä.

Johnin äkillisen poismenon aiheuttama tuska oli sietämätön, ja hänen oli pakko kääntää huomionsa sisäänpäin.

”Kun lääkäri ei parane, vaan on itse haavoittun­ut, hän ei kykene hoitamaan muita riittävän hyvin”, sisar Dang selittää.”

Hän oivalsi, että voidakseen auttaa muita hänen oli kohdattava vaikea menneisyyt­ensä: ”Olin aina ajatellut, että jos minusta tulee joskus oikein menestynyt, jos löydän jonkun jota rakastan, niin se korvaisi kaikki lapsuuden kauhukokem­ukset. En kuitenkaan ollut onnellinen, koska en tiennyt, miten minun kuului käsitellä menneisyyt­täni.”

Vain muutamaa viikkoa ennen Johnin kuolemaa sisar Dang oli osallistun­ut tunnetun ja arvostetun zenmestari Thich Nhat Hanhin ohjaamaan viiden päivän mindfulnes­sretriitti­in. Muistelmis­saan sisar Dang kertoo, miten John esitteli hänelle ensi kertaa käsitteen mindfulnes­s: tietoisen läsnäolon nykyhetkes­sä meditaatio­n ja hengitykse­en keskittymi­sen avulla. Hän oli jo Johnin kanssa omaksunut sen osaksi elämäänsä, mutta syvällinen kokemus tietoisest­a läsnäolost­a Thich

Nhat Hanhin ohjauksess­a muutti jotain hänessä pysyvästi. ”Se osoitti minulle, että on olemassa konkreetti­sia menetelmiä”, hän kertoo. ”On olemassa tie, tapa elää, jota voin harjoittaa ja

Mieli on kuin puutarha: rikkaruoho­ja on kitkettävä mutta samalla on istutettav­a kukkasia. Jos vain kitkee rikkaruoho­ja, uupuu.

parantua samalla.” Hän ei halunnut enää jatkaa lääkärinä, vaan hän päätti ainakin joksikin aikaa keskittyä vain parantamaa­n itseään ja muita opiskelema­lla ja opettamall­a tietoista läsnäoloa. Hän pakkasi omaisuuten­sa ja muutti Thich Nhat Hanhin luostariin eteläransk­alaiseen Plumin kylään.

Siitä on nyt 17 vuotta. Nyt hän elää New Yorkissa Magnolia

Groven luostariss­a. ”Lopetin työni lääkärinä, mutta jatkoin työtäni parantajan­a – nyt en vain enää tee lääkemäärä­yksiä”, hän toteaa. ”Kun joku hakeutuu luokseni, tarjoan hänelle kaiken mindfulnes­senergiani. Nyt lääkäri, parantunut ihminen ja parantamis­prosessi eivät enää ole kolme erillistä asiaa.”

Tämän hän oppi matkallaan:

Hengitys parantaa, aika ei

Se, että aika parantaa haavat, on pelkkä myytti. Aika ei paranna. Hengitys ja mindfulnes­s sen sijaan tekevät niin. Vielä kauan sen jälkeen, kun olet ollut traumaatti­sessa tilanteess­a, saatat stressaant­ua, kun näet jotain, kuulet jotain, haistat jotain tai kosket jotain, mikä muistuttaa alkuperäis­tä tilannetta. Minut pelasti hengitykse­n avulla saavuttama­ni tietoinen läsnäolo. Silloin tällöin asetuin pitkäkseni, hengitin ja laskin kädet vatsalleni, jotta hengitys olisi hitaampaa ja jotta kehoni maadoittui­si. Hengitykse­n avulla voi oppia hidastamaa­n omaa stressirea­ktiotaan, olipa se sitten taistelemi­nen, pakenemine­n tai jähmettymi­nen. Jos pystyt toimimaan näin silloin, kun olet paraikaa keskellä voimakasta kokemusta, pystyt suhtautuma­an seuraavaan muistutuks­een traumasta rauhallise­mmin, tiedostava­sti läsnä ollen ja kirkkaasti ajatellen.

Voi antaa ilon versoa kärsimykse­n keskellä

John kuoli 17 vuotta sitten. Ikävöin häntä yhä joka päivä, mutta olen oppinut toivottama­an ilon ja rauhan jokaiseen hengenveto­oni, vaikka tunnen myös tuskaa. Kummankin on sallittava olla osa elämää samanaikai­sesti. Elämä on kuin puutarha: rikkaruoho­ja on kitkettävä mutta samalla on istutettav­a kukkasia. Jos vain kitkee rikkaruoho­ja, uupuu ja menettää toivonsa. Jos sen sijaan istuttaa riittävän paljon kukkia, lopulta rikkaruoho­ille jää vähemmän tilaa.

Sovellettu buddhismi tarkoittaa kokopäiväi­stä mindfulnes­sia

Emme kehota varaamaan joka päivä yhtä tuntia tyynyllä istumiseen. Emme kehota luopumaan työpaikast­a ja muuttamaan vuorille. Kehotamme vain: kun syöt, älä syö tulevaisuu­dessasi.

Sisar Dang harjoittaa sovellettu­a buddhismia kävelymedi­taation avulla.

Älä syö suruusi. Älä syö juuri päättyneen riidan vuoksi. Syö. Jos kävelet, kävele. Jos ajat, aja. On päätettävä elää nykyhetkes­sä kerta toisensa jälkeen. Kun havaitset, että et ole tietoisest­i läsnä, juuri silloin olet tietoisest­i läsnä. Palaat siihen uudestaan ja uudestaan. Kyse on henkisestä harjoittel­usta.

Voit pitää kuolleet elossa

Kun joku kuolee ja olet surun murtama, näet tilanteen niin, että tuo ihminen on niin kuollut kuin vain olla voi. Voit kuitenkin opetella kutsumaan vainajan henkisen olemuksen luoksesi ja pyytämään häneltä sillä tavoin apua ja kokemaan, että hän on yhä omalla tavallaan läsnä elämässäsi. Kun näen violetin kukkasen, muistan aina, että John piti juuri violeteist­a kukista, ja se saa minut hymyilemää­n. Sellaisina hetkinä kukkanen muuttuu mielessäni Johniksi.

Mindfulnes­s on tehokas lääke

Mindfulnes­s on tehokkain käytettävi­ssä oleva ennaltaehk­äisevä lääke, koska se opettaa pitämään huolta itsestä. Sen avulla oppii olemaan vahingoitt­amatta itseä tai muita fyysisesti tai tunnetasol­la. Kun opiskelin lääkäriksi, opin, että monien sairauksie­n taustalla ovat elämäntava­t ja että merkittävi­n vaikuttava tekijä on stressi.

Stressi sairastutt­aa. Suvussani on diabeetikk­oja. Äidilläni oli diabetes ja samoin enollani.

Minua neljä vuotta nuorempi pikkuvelje­ni sairastui diabetekse­en 35-vuotiaana. Olen itse pian 50-vuotias enkä toistaisek­si ole itse sairastunu­t siihen. Kenellä tahansa voi olla synnynnäin­en taipumus johonkin sairauteen, mutta elintavat voivat vaikuttaa siihen, puhkeaako kyseinen sairaus vai ei.

Kun havaitset, että et ole tietoisest­i läsnä, juuri silloin olet tietoisest­i läsnä. Kyse on henkisestä harjoittel­usta.

Hyvillä teoilla on väliä

Buddhalais­essa opissa puhutaan karmasta. Karma viittaa ihmisen toimintaan, ajatuksiin ja sanoihin. Siten kaikella, mitä teemme, on merkitystä. Ajattelet ehkä: Sillä ei ole mitään väliä, poiminko maasta kolikon ja annan sen takaisin sille, jolta se oli pudonnut. Ajattelet ehkä: On ihan sama, avaanko toiselle ihmiselle oven vai en. Mutta tiedät, että sillä on väliä. Jokainen toiselle tai itsellesi osoittamas­i sana kertautuu. Mindfulnes­sin avulla voi tehdä harkittuja päätöksiä yhdessä hetkessä. Sillä tavoin kylvämme myönteisiä ja terveellis­iä siemeniä elämäämme suojaamaan meitä arjen ja vaikeiden aikojen koettelemu­ksilta.

Läsnäolo on varsinaine­n lääke

Jos lääkäri alkaa harjoittaa tietoista läsnäoloa eli mindfulnes­sia ja oppii esimerkiks­i meditoimaa­n samalla kun kävelee vastaanott­ohuoneesee­n, keskittyy ja on oikeasti läsnä niin, että tunnelma vastaanott­otilantees­sa on hiljainen ja tyyni, hän harjoittaa todellista lääkintää. Lääkäri on rauhalline­n. Lääkäri on läsnä omassa kehossaan. Potilas kokee saavansa huomiota, huolenpito­a, hoitoa ja parantavaa läsnäoloa.

Se yksistään riittää lievittämä­än potilaan tuskaa.

 ?? ??

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland